Kanavaranta 1:n mehiläiset toimivat ketterinä tutkimusapulaisina biodiversiteettitutkimuksessa
Myös Kanavaranta 1:n toimitilakiinteistö Helsingin keskustassa on mukana kansainvälisessä tutkimuksessa: talon katolla on jo useana kesänä asunut helsinkiläisen HumbleBee Housing Projectin tarhamehiläisiä, joiden keräämästä hunajasta otetaan näytteitä osaksi suurempaa kansainvälistä tutkimusaineistoa.
Meneillään oleva biodiversiteettitutkimus perustuu moderniin eDNA-tutkimusmenetelmään eli ympäristön DNA-analyysiin. Tutkimuksesta vastaava ranskalainen tutkimusorganisaatio Apilab on tehnyt mehiläisten avulla tutkimustyötä ilmanlaadun ja luonnon monimuotoisuuden parissa jo 10 vuoden ajan. Tutkimusaineistoa kerätään analysoimalla näytteitä kansainvälisestä tutkimusmehiläispesien verkostosta, jota ylläpitävät Apilabin kumppaniyritykset kuten HumbleBee Housing Project Suomessa.
Seuraavaksi Apilabin perustaja tohtori Benjamin Poirot (PhD) sekä biodiversiteettitutkija Claire Gay (PhD) avaavat tarkemmin tutkimuksen taustoja ja tuloksia – sekä kertovat miltä osin Kanavarannan mehiläisten keräämät näytteet ovat olleet poikkeuksellisia kansainvälisessä vertailussa.
Mitä eDNA-tutkimus on ja miksi mehiläiset ovat oivallisia tutkimusapulaisia?
Nopeasti kehittyvä eDNA-tutkimus perustuu eliöiden ympäristöönsä levittämän DNA:n analysointiin. Tutkimusmenetelmä onkin osoittautunut erityisen hyödylliseksi juuri luonnon monimuotoisuuden kartoittamisen saralla.
Apilab tekee eDNA-analyysin avulla mehiläisavusteista ympäristön biomonitorointia, jossa kerätään luontotietoa analysoimalla mehiläispesistä otettuja hunajanäytteitä. Tarhamehiläisillä on monipuolinen generalistinen ruokavalio, joten niiden keräämä hunaja tarjoaa tutkijoille hyvän kokonaiskuvan mehiläispesän ympäristössä kasvavista pölyttäjille tärkeistä ravintokasveista. Näin tutkijoille muodostuu käsitys lähiympäristön kasvilajiston monimuotoisuudesta ja sen pölyttäjäystävällisyydestä.
Apilabin kasvava kansainvälinen tutkimusaineisto kerää arvokasta tietoa mehiläispesien lähiympäristöjen tilasta sekä auttaa vertailemaan ympäristön monimuotoisuutta eri maiden ja ilmasto-olosuhteiden välillä.
Luonnon monimuotoisuudessa eroavaisuuksia ilmastotyyppien välillä
Kansainvälinen biodiversiteettitutkimus on auttanut tutkijoita löytämään myös selviä eroavaisuuksia eri ilmastotyyppien välillä.
Tutkimuksen myötä on esimerkiksi havaittu, että Atlantin ja Välimeren meri-ilmastoissa eri kasvilajien määrä näytteissä on tyypillisesti suurempi kuin mannerilmastossa sijaitsevissa verrokkikohteissa.
Meri-ilmastoon sijoittuvien kohteiden tuloksissa on kuitenkin enemmän vaihtelua vuosien välillä, kun taas mannerilmastossa tulokset ovat tyypillisesti vakaampia.
Myös kasviston monimuotoisuus on todettu mannerilmastoissa paremmaksi. Vaikka tutkimusten perusteella meri-ilmastossa on eri kasvilajeja määrällisesti enemmän, ovat kasviston ominaisuudet – kuten muodot – mannerilmastoissa monipuolisempia.
Kanavaranta 1:n tulokset piirtävät positiivista kokonaiskuvaa lähiympäristöstämme
Kanavaranta 1:n mehiläispesistä on kerätty hunajanäytteitä tutkimuskäyttöön jo muutaman vuoden ajan. Mehiläiset keräävät mettä noin 2 km säteellä pesän ympäristössä kukkivista kasveista, joten analyysi tarjoaa arvokasta tietoa luonnon monimuotoisuuden tilasta Helsingin merellisellä keskusta-alueella.
Apilabin viime vuonna analysoimien Kanavaranta 1:n näytteiden tulokset ovat olleet positiivisia useiden keskeisten mittareiden valossa.
Yhteenvetoa mehiläisten keräämien näytteiden analyysituloksista vuodelta -23:
- Havaittuja kukkalajeja on 27 – vaihteluväli manner-Euroopassa on tyypillisesti 10.4–28.2, joten Kanavarannan tulos on selkeää parhaimmistoa.
- Taksonomista rikkautta mittaava arvo on 51 (lajiluokittelua kattavampi käsite, joka sisältää myös geeni- ja sukulaisuustekijöitä) – manner-Euroopan vaihteluväli tälle on 15.8–50.2, joten Kanavarannan tulos edustaa Euroopan kärkeä.
- Lajien monimuotoisuutta kuvaava 1-hill-indeksi on 0.41 – manner-Euroopan vaihteluvälin ollessa 0.2–0.46 asettuu Kanavarannan tulos vertailussa hyvälle tasolle.
Muita hunajanäytteistä selvinneitä mielenkiintoisia yksityiskohtia läheisen kaupunkiympäristömme kasvistosta:
- Kukkien tyypillisin muoto on pyöreä
- Kukkien hallitseva väri on keltainen
- Tyypillisin kukintotyyppi on röyhy eli haarautunut kukinto
- Kukat ovat tyypillisesti monivuotisia perennoja
- Näytteissä ei ole havaittu uhanalaisia kasvilajeja
Poirot kertoo Helsingin tulosten olevan huipputasoa vertailtaessa niitä esimerkiksi Euroopan tai Pohjois-Amerikan kohteisiin. Pääkaupungistamme saadut tulokset ovat näin tutkijoille erityisen mielenkiinnon kohde. Poirot aikookin vierailla Helsingissä tutustumassa tarkemmin ympäristöömme ja paikallisiin olosuhteisiin.
Tiedon jakaminen auttaa kaupunkeja ja yrityksiä kehittämään ympäristönsä monimuotoisuutta
Tärkeä osa tutkimustyötä on kasvattaa yleistä tietämystä aiheen ympärillä. Apilab jakaakin mehiläisten avulla kerättyä ympäristödataa avoimesti niin muille alan tutkijoille kuin tutkimukseen osallistuville yrityksille ja yhteisöille.
Lisäksi tutkijat tarjoavat osallistujille yksilöllisiä suosituksia vihersuunnittelun tueksi, jotta lähiympäristön monimuotoisuutta voidaan parantaa.
Tavoitteena onkin, että suositeltujen toimenpiteiden avulla tutkimuskohteiden lähiympäristöjen monimuotoisuutta voitaisiin kehittää tutkimustietoon perustuen jatkuvasti suotuisampaan suuntaan.
Lue lisää:
Mehiläiset ”Sokeripalan” katolla – vastuullisuustyötä luonnon monimuotoisuuden puolesta
Yhteistyökumppanimme projektissa: