Mehiläiset ”Sokeripalan” katolla – vastuullisuustyötä luonnon monimuotoisuuden puolesta

Vastuullisuustyö kiinteistösijoitustoiminnassa voi saada monenlaisia muotoja – ja joskus siihen osallistuvilta voi löytyä siivet. Näin tapahtui kesällä 2022 Kanavarannassa, kun toimistorakennuksen kattoa asutti kahdessa pesässä yli 100.000 pölyttäjän mehiläisyhdyskunta. Sen lisäksi että katolla asuvat tarhamehiläiset tarjoavat ympäristön kasveille pölytyspalveluaan, ne toimivat villimehiläisten sanansaattajina, lisäten yleisön tietoisuutta luonnonvaraisten pölyttäjien tärkeydestä sekä niitä uhkaavista ongelmista.

Tärkeänä tavoitteena hankkeen taustalla on kaupunkiluonnon monimuotoisuuden kartoittaminen yhteistyössä Helsingin yliopiston tutkijoiden kanssa. Kesällä 2022 alkaneen pilottiprojektin tutkimustyötä halutaan myös jatkossa hyödyntää pölyttäjäystävällisemmän kaupunkiympäristön kehittämisessä. Hankkeen makeana sivutuotteena mehiläiset valmistivat kymmeniä kiloja ainutlaatuista kaupunkihunajaa.

Mehiläishankkeen toteuttajaksi Kanavarantaan valittiin urbaaniin mehiläistarhaukseen erikoistunut HumbleBee Housing Project, jolla on vastaavia hankkeita useissa Newsecin kohteissa.

HumbleBeen perustaja Aapo Reuter oli mukana hankkeen kaikissa vaiheissa, aina mehiläisten noudosta maaseudulta hunajan linkoamiseen ja purkitukseen. Reuter kertookin nyt, millaista on mehiläistarhaus kaupungissa, miten tutkimus ja vastuullisuus nivoutuvat osaksi hanketta, ja mikä tekee kaupunkihunajasta niin ensiluokkaista.

Pölyttäjät kaupunkiympäristössä

Mehiläiset keräävät kasvien mettä noin 2 km säteellä pesästään. Kanavarannan mehiläiset osallistuivatkin osaltaan keskusta-alueen kasvien ja kaupunkiviljelmien pölyttämiseen etsiessään ravintoa ympäristöstä.

Millainen ympäristö kaupunki sitten on mehiläisen näkökulmasta?

”Maalaisympäristöön verrattuna usein jopa yllättävän hyvä”, Reuter kertoo. ”Kaupungissa mehiläisille riittää tyypillisesti ruokaa läpi kesän kaupunkien tekemän vihersuunnittelun ansiosta. Tutkimusten perusteella ruoka on monipuolisempaa ja myös keskimääräisesti lähempänä kuin maaseudulla, jossa esimerkiksi yhden viljeltävän lajin kukittua mehiläiset voivat joutua lentämään pidemmän matkaa ruoanhakuun. Toisin sanoen, kaupungissa on palvelut lähempänä myös mehiläisille.”

Mehiläistarhaus kaupungissa tarjoaa rikasta tietoa lähiympäristöstä ja mahdollistaa älykkään vihersuunnittelun

Mehiläistarhaus kaupungissa on uniikki mahdollisuus kaupunkiluonnon tutkimiseen, sillä mehiläisten kukista keräämän meden mukana hunajaan välittyy monipuolista tietoa lähiympäristön kasveista. Helsingin yliopiston tutkijat, mukaan lukien pilottiprojektista vastaava väitöskirjatutkija Lotta Kaila, analysoivat Kanavarannan kiinteistön hunajanäytteitä dna-tekniikalla, jolloin hunajasta voidaan tulkita muun muassa:

Millaisia kasveja pesän lähiympäristössä kasvaa?

Millaisia kasveja seudulta puuttuu tai mitkä lajit ovat aliedustettuina?

Löytyykö alueelta pölyttäjille ruokaa läpi kesän?

Hunajanäytteitä analysoimalla piirtyykin kattava kokonaiskuva Kanavarannan lähialueen tilanteesta, mitä toivottavasti voidaan jatkossa hyödyntää taustatietona alueen kehittämiselle.

Mehiläistutkimuksen tavoitteena on mahdollistaa älykäs vihersuunnittelu, jonka avulla kaupungin tuleva viherrakentaminen voisi tukea ihanteellisesti lähiympäristön monimuotoisuutta. Lisäksi tutkimuksen avulla voidaan täydentää kukkajatkumoa, jotta seudun kukkivat kasvit palvelevat kattavasti erilaisia pölyttäjiä läpi kesän.

Kiinteistöjen järjestämä mehiläistarhaus onkin arvokas mahdollisuus kehittää kestävämpiä kaupunkeja, joissa luonto ja ihminen elävät rinnakkain menestyksekkäästi ja sopusointuisesti.

Kaupunkihunaja kertoo yhden kesän tarinan

Entä miltä kaupunkihunaja maistuu?

Maku on uniikki, vivahteikas ja joka vuosi erilainen. Kanavarannan hunajassa maistuu kirjaimellisesti Helsingin keskusta-alueiden maisema – mm. Esplanadin puiston ja Kaivopuiston puusto, istutetut koristekasvit ja asukkaiden parvekeviljelmät.

Kiinnostavana yksityiskohtana Reuter kertoo, että esimerkiksi lehmuksen kukat antavat hunajaan minttumaisen viileän jälkimaun ja ovat kaupunkimehiläisille merkittävä meden lähde; kolme lehmusta voi tuottaa saman verran mettä kuin jalkapallokentällinen apilaa. Myös kesä lyö hunajaan oman leimansa – mehiläiset eivät lennä sateella, joten sadeviikoilla kukkineiden kasvien mesi uniikkeine aromeineen voi jäädä keräämättä ja siten pois sen vuosikerran makuprofiilista.

Kaupunkihunaja on myös puhdasta, eikä sisällä pakokaasuja tai pienhiukkasia, sillä mehiläiset siirtävät meden vasustaan kennoihin kalvojen läpi, suodattaen samalla epäpuhtaudet pois.

Ja koska kaupunkien puistoissa on runsaasti erilaisia koristekasveja, joita maaseudulla ei tavata, myös kaupunkihunajan mausta pystyy aistimaan eksoottisia vivahteita, joita ei tavallisesta maaseudulla tuotetusta hunajasta löydy.

Vastuullisuustyö mehiläisten parissa jatkuu

Kun Kanavarannan hunaja kuluneelta kesältä purkitettiin, saatiin 40 kg kullankeltaista hunajaa. Tätä vastuullisesti tuotettua ja lähialueen monimuotoisuutta tukevaa herkkua on nyt ilo jakaa asiakkaillemme ja sidosryhmillemme, lisäten samalla tietoisuutta tärkeän aiheen ympärillä.

Mehiläiset ovat nyt palanneet maaseudulle talvehtimaan, mutta saapuvat ensi kesänä jälleen Kanavarannan katolle. Tällöin tutkimustyö luonnon monimuotoisuuden puolesta jatkuu ja analyysi tarkentuu entisestään. Myös hunajan maku tulee olemaan uusi ja jäljittelemätön – kertoen ensi kesän tarinaa.